sunnuntai 26. joulukuuta 2010

1. Päivä


Käy navakka tuuli ainakin viisi boforia ja kahdeksan metriä sekunnissa. Meri kohisee ja vaahtoaa, lyövät lakkapäälaineet rannan kallioihin. Myrsky on vasta alkamassa. Ilmassa on jo lumen tuoksu. Talvi tulee ajallaan niin kuin se on tullut aina. Ja se tulee odottamatta. Siitä voi olla huoleti. Ei ole koskaan vielä pettänyt talvi.
2. Päivä


Yöllä satoi lunta, lunta, lunta. Räntäpalikat rummuttivat ikkunalaudan suojapeltiä. Pisarat koputtivat tummaan ikkunaan. Lumi tanssi taustalla ja kynttilä paloi ja paloi. Nuorena kaikki on taipuisaa, mukautuvaista ja haurasta. Vanhuus kova ja kuiva. Siksi nuoruus voittaa. Ensimmäiset antimateriahiukkaset on löydetty. Paitsi että elämä vie, se myös kantaa.
3 Päivä


Paavi B XVI haluaa lieventää kondomikieltoja esimerkiksi prostituoiduilla. Piispa John Vikström sanoo, että myös homoille kuuluvat kaikki rukoukset, mutta myös "sekä heteroille että homoille osoitetut varoitukset seksuaalisesta irstailusta". En ymmärrä, miksi paavi sallii ihmiskaupan, mitä piispa tarkoittaa irstailulla. Onneksi minulla on suora yhteys Luojaani. Tänään sytytän kynttilän mielenterveysongelmaisille.

lauantai 25. joulukuuta 2010

4. Päivä


Kun ilmasto kylmenee, se lämpenee, väitti saksalaistutkija, jolla oli venäläinen nimi, jota en muista. Olen alkanut unohdella. - Ensin unohtuvat nimet ja sepalus auki. Sitten unohtuvat kasvot ja sepalus kiinni, sanoi entinen mies. Hyvähän se, että on virstanpylväitä. Tietää sitten, paljonko on vielä matkaa taitettava.
5. Päivä


Illalla kuuntelen Sibeliuksen viulukilpailua Ylen Klassiselta. Olen persona non grata. Vakka himmentää kynttilääni. Aukaisen kiinalaisen onnenkeksin: The last word has not been spoken yet. Yu-Ting Chen soittaa Mozartia, joka on minun sielunveljeni myös. Laitan suuhuni kaktuspastillin. Katkera maku kielelläni nukahdan hampaita pesemättä.
6. Päivä


Talven ensimmäinen pyry huiski puuterilunta kierteellä ohi ikkunan. Kovaa myrskyä luvattiin ja odotettiin kuin pankin kaatumista. Rajuilma saapui ja vei mennessään kaiken. Puut humisivat ja metsä haastoi. Paras ystävä tuli posket punaisena ovet paukkuen. Ehtosella juotiin teetä ja katsottiin Bonnie and Clyde.
7. Päivä


Tuuli ajaa tuiskua takaa. Katoilta sataa vanhaa lunta. Sähkö pätkii. Ikkunalaudalle kinostuu lumivalli. Ruudulla kukkivat jääkukat. Hiutaleet hulluttelevat ja lentävät pystytuulessa takaisin pilviin. Orava katsoo oksalta. Omasta kotikuusestaan vilkuttaa hännällään toinen. Yöllä pakkanen tiukentaa otettaan. Minun olivat linnut.
8. Päivä


Outo valoilmiö taivaalla. Sanovat sitä auringoksi. Se ei enää näinä päivinä korkealle nouse. On ensimmäinen adventti. Enkeli taivaan lausui näin: Etelä-Korea ja USA aloittivat sotaharjoitukset Keltaisellamerellä. Yeonpyeongin saarella on kuultu tykinlaukauksia. Ihmisen hulluudella ei ole äärtä eikä määrää.
9. Päivä


Likaisen, harmaankirjavan lasin läpi talven raskaan valon kestää. Jotenkin. Ilta on päivää armeliaampi. Pöly ei näy. Syklaami hehkuu tupakkapöydällä. Ruusu kukkii pihalla pakkasessa. Kiitän Ramia kirjasta, Lemmon paulat pirulliset. Niin totta tämä.
10. Päivä


Kuu makaa selällään tummalla aamutaivaalla, vetää pilvipeiton päällensä ja katoaa. Hiljaisuudessa raksuttaa kello, käki kukkuu kuusi kertaa. Avaan television: Kylmimmät pakkaslukemat löytyvät Itä-Suomesta. Lapissa on lämpimämpää. Ajatukseni käy Jäämerellä. "Albatrossi, joka lepäämättä liitää, se sinun sielusi on juuri kukaties", lauloi Junnu Vainio.
11. Päivä


Koko päivän on satanut lunta niin hiljaa kuin soisivat kellot kaukana jossain. Kaksi hämärää vastakkain. Kaksi pimeää. Pian lumihiutaleet muuttuvat kyyneliksi, virtaavat mereen eikä niitä enää ole.
12. Päivä


Aamu on sininen. Ohotanmeri tyrskyää. Kamtšatkan niemimaalla kuumat lähteet tuottavat vulkaanista lämpöä. Minun isäni oli linja-autonkuljettaja. Hän toi kotiin matkustajien hylkäämiä sanomalehtiä hellan ja uunien virikkeiksi. Me leikkasimme niistä mustavalkoisia joulupukin ja tonttujen kuvia. Me teimme kauppapaperista vihkoja, joihin liimasimme kuvat keitetyllä perunalla. Läetän Ossi Kähmille terveisiä!
13. Päivä


Joki hengittää kevyesti ohutta usvaa. Taivaalle levittyy auringon kulta, puiden oksille kuura ja kimallus. Lumi linnassa hohtaa kupoliin asti. Tänään on Kyllikinpäivä. Minun äitini nimipäivä. Eilen purin kynteni poikki ja nyt sattuu ikävä sormeen.
14. Päivä


Pakkanen kiristyy. Kaakkois-Suomessa tuulee ja sataa lunta. Jouluun on aikaa enää runsas viikko. Mustarastas kuopii lunta kaksin jaloin. Glögi palaa pohjaan. Pullapojat palavat. Kiire! Kiire! Kiire! Taivaalla kuunsirppi huutaa kita ammollaan apua.
15. Päivä


Verkkaan kiitävät päivät kuin siivillä. Oma hitaus on kääntäen verrannollinen päivien lentoon. Sinistä riittää aamusta iltaan. Talvipäivänseisaukseen tahtoisin jäädä. Luomisen ihme tapahtuu lukemisessa. Teksti on tuttu, mutta minä en saa sitä syttymään.
16. Päivä


Lunta tulee yötäpäivää: ylhäältä, alhaalta, edestä ja takaa. Kinokset hukuttavat ihmiset, talot ja tavarat. Autot hukkuvat lumeen ja lentelevät pitkin penkkoja. Tuiskaa ja pyryttää. Käynnissä on raivoisa sota lumisotkua vastaan. Tuuli ulvoo. Puut kaatuvat. Hengitys jäätyy. Kaikki puhuvat oudosta sääilmiöstä, jota ennen kutsuttiin talveksi.
17. Päivä


Metsän reunassa kuu on suuri, sillä puut antavat sille mitan. Keskellä taivasta kuu on pieni, koska ei ole mitään, mihin verrata. Paitsi tähdet, jotka vilkuttavat kaukaa menneiisyydestä. Kuu on aina sama enkä usko, että siellä olisi kukaan koskaan käynyt.
18. Päivä


Unessani kuvat kulkevat: Teroitan lyijykyniä, terät katkeilevat eikä mikään onnistu. Etsin asemalla aikatauluista oikeaa lähtöaikaa ja numerot on kirjoitettu oudoilla kirjamilla. Myöhästyn. Eksyn. Kun herään, muistan, miten helppoa ja vaivatonta oli olla kuollut.
19. Päivä


Mäkäräinen jälleen palkintokorokkeelle. Hyttynen kusi mereen. Leijonat umpisurkeita. Jään kerääntyminen laivojen rakenteisiin on kohtalaista Pohjois-Itämeren itäosassa ja Ahvenanmerellä. Muualla maassa vallitsee normaali talvikeli.

Sahtivaari ei vaan usko, etteivät suomalaiset halua Natoon, vaikka Katainen tuntisi itsensä kuinka ulkopuoliseksi. Tietäisivätpä vain miten syrjäytetyiksi tuntevat itsensä Suomen köyhät.

Venäjä on kutsunut koolle YK:n hätäkokouksen Koreoiden tilanteen takia. Hullut eivät saa koskaan tarpeekseen sodista.
20. Päivä


Maa on pukeutunut parhaimpiinsa. Valkea neitsyt odottaa joulua. Koskikara keikuttelee kivellä. Lapissa tuuli kiskoo kolmeakymmentäviittä astetta pakkasta. Lounais-Suomessa kuikuilee pieni matalapaine. Puoli metriä uutta lunta. Luistava keli. Lumi pöllyää ja haittaa vain tieliikennettä. Ihmiset yöpyvät lentokentillä. ”Minä hiihtelen hankia hiljakseen, minä hiihtelen siskojen kanssa…”
21. Päivä


Naapurin koira haukahtaa. Vaikenee. Haukahtaa. Vaikenee. Tutkakuvassa on pilvikaikua. Koko päivän kuuntelen Mozartia. Musiikki on kaikista ihmisen aikaanasaamista äänistä ainoa, johon ei ole kätketty orjuuden eikä herruuden tahraa.
22. Päivä


”Maailmassa on paljon ongelmia, jotka pitäisi korjata. Jokaisella ihmisellä on vain yksi elämä, joka pitäisi käyttää näiden epäkohtien poistamiseen”, sanoi Julian Assange iltauutisissa.

”Paha on maailmassa, se on meissä, se näyttää erottamattomasti kuuluvan elämään. Silti ihmiskunnan historian valoisa ja kaunis puoli puhuttelee meitä, äänellä jota ei tukahduta mikään: se tekee meidät onnelliseksi ja lohduttaa meitä, kehottaen ja mieltämme liikuttaen, tuoden toivon tuulahduksen olemassaoloomme, joka usein näyttää niin toivottomalta. Ja samoin kuin me rauhaa rakastavat tiedämme, ettemme ole pahasta vapaat, niin toivomme, että myös toisissa säilyisi mahdollisuus havahtua ymmärtämään ja rakastamaan”, sanoi Hermann Hesse helmikuussa 1955.
(Hermann Hesse, Sanat kuin taika, WSOY 1988)

Taas talvipäivä seisahtuu.
23. Päivä


Ny se päivä sit taas kukonaskelan verran pirentyy. Viäl saa nauttii sinisist illoist ja aamuist. Ei ol sit enää tätä mahrottoman kaunist sinist. Sit aurinko nousee joka aamu vaan korkeemmal ja porottaa päin naamaa jo ennen kun on kerkiny hereil. Linnut lauva, lumet sulava ja katit mouruu. Katoilt roikkuu pitkii jääpuikoi. Se on sit ohitte tääkin talvi. Tänäpän on aatonaatto enkä mää ol tehny mitään. Pannu vaan tähren ikkunaan ja polttanut kynttilöi. Eikä men taattokaa kuusen hankintaan. Saa ny olla tämmöttis tää joulu.
24. Päivä



Kun poika oli pieni, hän sai joululahjaksi Rybergin kirjan Tonttu. Sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan. Lopulta minä osasin runon ulkoa vaikka unissani. Minustä tämä on kaunein jouluruno koskaan. Tämän myötä toivotan kaikki Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

RYDBERG: Kotitonttu

Tuima talven on pakkanen,
tähdet tuikkivat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ometan ukselle vaiti jää
harmaana hankea vasten,
kuuta taivaalla tirkistää
tuttuna vanhain ja lasten,
katsoo muuria hongiston
takana nukkuvan kartanon,
pohtien iäti uutta
ongelman salaisuutta.

Kouransa partaan ja tukkaan vie,
puistaa päätä ja hilkkaa -
"ei, tämä pulmista vaikein lie,
ei, tämä järkeä pilkkaa" -
heittää, niin kuin jo kiire ois,
moiset pulmat ja mietteet pois,
lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat tutkii hän peljäten
lukkojen auki jäävän -
lehmät lehdoista uneksien
torkkuvat oljilla läävän.

Ruuna myös unen heinää syö,
suitset ja siimat ei selkään lyö:
seimeensä saa se tuohon
tuoreen ja tuoksuvan ruohon.

Lampaat ja vuonat karsinaan
makuulle jättää ukko.

Kanatkin nukkuvat orsillaan,
ylinnä ylpeä kukko.

Koppiinsa Vahti vainun saa,
nousee ja häntää heiluttaa,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Pirttiin puikkii hän nähdäkseen
isäntäväkensä oivan,
tietäen heidän siunanneen
tonttunsa työn ja hoivan;
sitten hiipii hän lasten luo
nähdäkseen vesat hennot nuo;
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se onni on suuri.

Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain -
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti - mut minne, oi?
Ongelma eessä on jälleen,
selvittämättä tälleen.

Viimein jää ladon parveen hän,
siellä hän vartoo kesää
tuoksussa heinän lämpimän
lähellä pääskysen pesää:
vaikka pääsky nyt poissa on,
kukkiin noustessa nurmikon
saapuu se tänne varmaan
seurassa puolison armaan.

Silloin se laulaa ja tirskuttaa
matkamuistoja tieltä,
mutta ei tunne ongelmaa,
näin joka vaivaa mieltä.
Seinän raosta paistaa kuu
vanhuksen rintaan heijastuu,
kuunsäde kimaltaa partaan
tontun miettivän, hartaan.

Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Tuima talven on pakkanen,
tähdet tuikkivat yöhön,
kansa kartanon hiljaisen
nukkuu aamuun ja työhön.
Verkkaan laskee jo kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.